Ennen kuin tartut Uuteen Testamenttiin, suosittelen lukemaan Ville Mäkipellon ja Paavo Huotarin teoksen Sensuroitu - Raamatun muutosten vaiettu historia. Se selittää Raamatun vaikeaselkoisuuden ja avaa sen, että koko teos on yksi vallankäytön väline… Vaatii paneutumista tämäkin, mutta on vain vähän yli 200 sivua.
Luin Raamatun pariin kertaan pienenä kun asuimme maalla. Kirjasto oli kaukana, joten kahlasin läpi kaikkea mitä meidän kotikirjastosta löytyi.
Mun kokemassa vanhoillislestadiolaisuudessa ei kannustettu omatoimiseen raamatunlukuun, vaan siihen, että opettajat ja saarnaajat lukevat ja selittävät. Vanhakantaisessa lausumisessa oli oma runollisuutensa. Ettäs et syntiä tekis! Himoista puhuttiin, ja miten jokin kiihoittaa mieltä. Vahvimmin Raamattu ujuttautui mieleen musiikin sanoitusten kautta.
Muistan kohdan, jossa kaksi naista vietteli katalasti sokean isänsä. Ajattelen teosta historiallisena ajan kuvana, historiaa taas jälkikäteen kirjoitettuna osittain-fantasiana. Nimiluettelot yhtyivät myöhemmin Taruun Sormusten herrasta (Edom, Uriah) ja erityisesti Silmarillion on hyvin raamattumainen teos. Myöhemmin Joose Keskitalon lyriikoissa on ollut paljon raamatullista kuvakieltä, josta yhä pidän.
Rakastan Laulujen laulua: rakkaus on väkevämpi kuin tuonela, kiivas ja kyltymätön kuin kuolema. Tulen hehkua! Jobin kirjan kamppailu puhuttelee ja kohta, jossa kehotetaan: "katsokaa taivaan lintuja, ei ne kylvä, ei niitä..." ja silti niistä pidetään huoli. Lootin vaimo, joka uteliaisuudestaan ja haikailustaan muuttui suolapatsaaksi. Samastuttavaa.
Kiitos Iida kommentista! Mietin paljon lukiessa sitä kuinka selvästi Raamattu on tarkoitettu ääneen luettavaksi. Tekstihän soi hyvin voimakkaasti, ja toisto sopii puhuttuun kieleen. Koen että lukeminen kyllä sivisti mua, koska pitkin matkaa tajusin yhteyksiä moniin teoksiin. Laulujen laulu oli kyllä erikoinen poikkeus, ja olen siinä käsityksessä että sen tulkinta myös vaihtelee. Voimakas eroottinen lataus, ja se kyllä nousee esiin kokonaisuudesta.
Moni kohta oli myös minusta kaunis, ilmaisulta ja rytmiltään.
Hei ja onnittelut haasteesta selviämisestä. Olisi ehkä sittenkin kannattanut aloittaa Uudesta testamentista, joka on enemmän luterilaisuuden perusta kuin Vanha testamentti. Uskontotiedettä opiskellessani tuli kahlattua molemmat läpi muiden pyhien kirjojen ohella ja koin Vanhan testamentin enemmän historiallisena kuriositeettina kuin uskon perustana. (Korkea veisu , Laulujen laulu oli minustakin upeaa eroottista runoutta ja siihen tulikin tutustuttua jo teininä.)
Nyt kun olet päässyt alkuun luepa se Uusi testamenttikin, niin ymmärrät protestanttista maailmaa paremmin. Ja Jeesus on henkilönä varsin kiinnostava. Niin, enkä minäkään siis ole seurakunnan jäsen, vaan täysin uskonnottomaksi tunnustaudun.
Moi! Kiitos kommentista! Moni sanoi haasteen aikana mulle tuota samaa, ja mietin itsekin moneen otteeseen lukiessani, että oliko virhe aloittaa VT. Kertonee omasta lähtötasostani, etten osannut valita toisin. Mutta ehdottomasti aion jatkaa UT pariin, ja aloitinkin jo, koska vastahan tässä päästiin asiaan. Saattaa olla että UT merkityksellisyys myös nyt korostuu lukiessa, koska alun perusteella Jeesus on VT Jumalaan verrattuna hyvinkin humaani henkilö. Lupaan raportoida miten meni!
Kiitos kommentistasi. Toki Vanha testamentti ikään kuin pohjustaa Uutta testanenttia Messiaan odotuksineen ja muine ennustuksineen. Siksi UT:n lukeminen sen jatkoksi on looginen järjestys.
Oletettavasti tunnet Raamatun tekstien taustat. Viimeistään ne selviävät edellä mainitun Mäkipelto & kumppanien tekstien sensurointia käsittelevän teoksen avulla. Rinnakkaislukemistona myös tekijöiden uutuus Jumalan synty on taatusti suositeltava. Mielenkiintoinen projekti sinulla kuitenkin on, joten odotan innolla kommenttejasi UT:n lukemisen jälkeen.
Kiitos kirjoituksesta! Ihailin tekstin rakennetta ja sisältöä, olit löytänyt kiinnostavan tavan ja hyvän rytmin avata haasteen mukanaan tuomia ajatuksia ja tunteita. Se sai mut hahmottamaan, miten lukuhaasteissa kyse ei ehkä olekaan pelkästään kirjan selättämisestä, vaan se voi olla tapa tutustua uudella tavalla itseensä, kyseenalaistaa ja oivaltaa omia motiiveja, reflektoida omaa olemistaan suhteessa kirjallisuuteen ja nykyhetkeen. Tuli olo, että haluaisin itsekin pelkän lukemisen sijaan tutkailla koko lukuprosessia ja oppia siitä.
Hyvää pääsiäistä ja onnittelut järkäleen selättämisestä!
Kiitos Marja! Miten kiva ja pohtiva kommentti. Lukuhaasteessa toteutui matkan tärkeys, ei päämäärä. Lukupäiväkirjan pitäminen oli itsessään hauska juttu kokeilla.
Minusta oli todella kiinnostavaa, että sinä ja moni muu ei lue kirjoja, jotka eivät kiinnosta! 😄 Itse olen useammassa lukupiirissä, joissa luettavat kirjat valitaan yhdessä, jolloin lukemistossa tulee väistämättä kompromisseja. Tämä on saanut minut lukemaan vuosien varrella kaikkea aivan hirvittävän huonoista kirjoista, jotka vain lusin loppuun (looking at you, Se päättyy meihin 🙃) todellisiin helmiin. En esimerkiksi olisi varmaankaan koskaan tullut lukeneeksi Marja-Liisa Vartion kirjoja, mutta lukupiirissä luettu yksi hänen teoksensa (Se on sitten kevät) on johtanut siihen, että olen loppujen lopuksi lukenut suuren osan Vartion tuotannosta ja metsästänyt hänen teoksiaan antikvariaateista. Kaikista epäkiinnostavimmistakin kirjoista on ollut antoisaa keskustella ja toisten ihmisten näkökulmat ovat myös avanneet omaa lukukokemusta.
MUTTA en kyllä varmaankaan pystyisi pakottamaan itseäni lukemaan epäkiinnostavia kirjoja ilman ryhmäpainetta, eli ihan älyttömän urakan olet kyllä suorittanut. 😄
Hei kiitos hauskasta kommentista! Tuo on kyllä aivan totta, että luen hyvin vähän teoksia joista en tykkää tai joita kohtaan olen ennakkoluuloinen tai skeptinen. Mutta myönnän että olen myös vihalukenut, eli kun joku on haukkunut jonkun teoksen, olen lukenut sen tietääkseni kuinka kehnosta kirjasta on kyse. Ei mikään kaunis motiivi!
Lukupiiri olisi kyllä hauska juttu. En ole ollut mukana sellaisessa versiossa, jossa pitäisi mennä enemmistön tahdon mukaan. Ehkä tulevaisuudessa? Oma horisontti saattaisi hyvinkin avautua.
Aion jatkaa vielä Uuden testamentin, mutta en ihan heti. :D
Kirjoitus herätti ajatuksia, vaikkakin ehkä enemmänkin kriittisiä sellaisia! Kun nyt pääsiäisen pyhinä otin asiakseni kirjoittaa alkuperäistä tekstiä pitemmän kommentin tähän kirjoitukseen, linkataanpa se Raamattu-keskustelusta kiinnostuneiden nähtäväksi (omassa tekstissäni tägäämisen lisäksi): https://villehamalainen.substack.com/p/raamattu-miten-hauskaa-ja-noloo
Ehkä Raamatun ja Vanhan testamentin lukemisessa kannattaa aloittaa jonkinlaisista taustatöistä. Kirjan sijaan se on pikemminkin kirjaesineeksi, kuten mainitsit, puristettu kirjasto, jossa näkyvät yhden kirjailijan sijaan lukuisten editorien retoriset ja ideologiset pyrkimykset.
Raamattu (ja VT) koostuu useista eri tekstilajeista, ja esim. lait ja temppelikultin ohjeet ovat tosiaan sieltä tylsimmästä ja kulttuurisesti kaukaisimmasta päästä. Mutta hämmästyneenä luin, että esimerkiksi Mooseksen kirjojen saippuaooppera tai viisauskirjallisuuden (mm. Job, Psalmit) filosofinen puhe ihmisen osasta eivät tarjonneet elämyksiä.
Minusta Raamattu on kaikkinensa niin monisyinen kirja, että sisällöstä olisi suonut enemmänkin nostoja. Asetelma Raamatun lukemisesta pelkkänä tekstinä olisi kiehtova, jos sisältöön paneuduttaisiin enemmän. Ehkä Uuden testamentin kanssa sitten?
Tekstini käsittelee lukuhaasteita ja lukemisen metatasoja, minkä myötä en kokenut tarpeelliseksi avata Raamatun historiaa (ja omaa tietämystäni asiasta). Luotin tässä Piirin lukijoiden ymmärrykseen aiherajauksen, tekstilajin sekä tyylin osalta. Vastineestasi päättelen, että itseironiani ei kuitenkaan sinulle välittynyt.
Osallistun keskusteluun vähän jälkijunassa, mutta en nähnyt vielä raporttia UT:n lukuprojektista, joten kommentoinpa tänne.
Ajattelisin että varsinkin VT:n lukuhaasteen tukena olisi hyödyllistä päästä säännöllisesti keskustelemaan jonkun kanssa, joka on ehtinyt painia teoksen parissa pidempään ja henkilökohtaisemmin. Ihan VT:n eksegetiikan tutkijakin olisi varmasti hyödyllinen sparrikaveri, mutta kun puhutaan uskonnollisesta teoksesta, olisi erityinen hyötynsä siitäkin, että keskustelisi jonkun kanssa joka yrittää saada teoksen kaikkine omituisuuksineen ja haasteineen asettumaan osaksi maailmankuvaansa.
Olen itse kasvanut helluntailaisten lähetystyöntekijöiden lapsena Nepalissa, ja kristillisen maailmankuvan lisäksi monet Raamatun tarinat tulivat tutuiksi jo lapsena. Rupesin itse lukemaan Raamattua teininä, ja olin riittävän itsepäinen että luin koko VT:n ennen UT:ta. VT on monin paikoin yllättävän puuduttava ihan kristityllekin.
Olin aina liian introvertti karismaattiseen helluntailaisuuteen, mutta toisaalta en traumatisoitunut niin että olisin lähtenyt kävelemään, joten keskityin pitkälti insinöörimäiseen maailmankuvan systematisointiin.
Jossain vaiheessa havahduin siihen, etteivät monet uskovat edes jaksa jurnuttaa VT:tä melkein lainkaan, tai lukevat sieltä vain valittuja osia (kuten psalmeja ja viisauskirjallisuutta), mutta muuten luetaan pääasiassa UT:ta.
VT:n merkitys kristityille jää muutenkin vähän erikoiseksi. Se on kuin ylipitkä taustatarina Jeesukselle ja se auttaa ymmärtämään Jeesuksen ajan maailmankuvaa ja kulttuuria. Mutta esimerkiksi temppelikultti ja siihen liittyvät puhtaussäädökset eivät koske pakanuudesta kristinuskoon kääntyneitä, eivätkä edes juutalaiset voineet noudattaa niitä sen jälkeen kun roomalaiset romuttivat Jerusalemin 70 jKr.
VT:n lukemisessa on kuitenkin se etu, että sen jälkeen luet UT:ta todennäköisemmin oikein. Moni lukee UT:ta 2000-luvun länsimaisilla silmälaseilla ja on aivan sokea sille kuinka erikoisilta asiat näyttävät historian peruutuspeilistä.
Ensin 4 evankeliumia ja sitten joskus VT ja muu UT jos kiinnostaa. Alusta loppuun on ihan väärä järjestys raamatun kohdalla. Sitä paitsi, en muista, se on enemmän kirjahylly kuin kirja, kymmeniä ohuehkoja kirjoja 1500 vuoden ajalta. Ei ainakaan alusta loppuun. Ei kirjahyllynkään kirjoja lueta siinä järjestyksessä, jossa ne on järjestetty kokoelmaksi. Ja jos lopputuloksena on ”konservatiivikristityt ovat väärässä ja raamattu —erityisesti evankeliumit—ei tue heidän käsityksiä” niin olet saanut juonesta kiinni.
Mä olen uskontotieteilijänä aika usein vastaamassa kysymyksiin kristinuskosta, että en tiedä, koska tutkin lähinnä uus- ja pakanauskontoja, huumoria ja muuta kivaa (uskontotiede sanana usein herättää kysymyksiä just kruskosta). Yritin opiskelujen aikana ihan piruuttani, ilman mitään teologian kursseja tmv, lukea Raamattua ja jumahdin pian teltan rakennuksesta yli hypättyäni. Tavallaan siis motivaatiota olisi tuonut olla hyppäämmättä siitä yli (en tee niin koskaan just tän takia), mutta en yksinkertaisesti jaksanut heiluttaa silmiäni niillä telttariveillä enää hetkeäkään.
Uutta testamenttia luin pienenä, jos olin kipeä (ja sitten keksin pakanuuden paremmat loitsut 😁), mutten taida sitäkään olla koskaan kokonaan lukenut. Tykkään järkäleistä (nytkin valehtelematta niitä on kesken ainakin 3: Kännö, Yanagihara, ja Eliot) ja rakastan esim 2666:a, ja tykkäsin Pynchonin Gravity's Rainbow'sta, mutta kyllä siinä tosiaan tarvii muutakin olla kuin tuhat tai enemmän sivua tekstiä, että siitä saa irtikin jotain (Infinite Jest on aika rasittava ja meni suoritukseksi).
Musta tuntuu, et Raamattu on vähän ku Foucault: muut on lukeneet ja ajatelleet ja tutkineet sitä ja siihen liittyviä asioita jo niin paljon, ja kirjottaneet siitä parempaa tekstiä, että riittää jos lukee siitä, sen sijaan että kaikkien olisi pakko lukea se itse. Onnittelut siis sulle, että voit nyt sanoa suorittaneesi! Oikeesti melkonen uroteko 👏
Ennen kuin tartut Uuteen Testamenttiin, suosittelen lukemaan Ville Mäkipellon ja Paavo Huotarin teoksen Sensuroitu - Raamatun muutosten vaiettu historia. Se selittää Raamatun vaikeaselkoisuuden ja avaa sen, että koko teos on yksi vallankäytön väline… Vaatii paneutumista tämäkin, mutta on vain vähän yli 200 sivua.
Juuri näin olin ajatellut tehdä! Selvästi Raamattu vaatii hieman tukikirjallisuutta avautuakseen.
-Ronja
Luin Raamatun pariin kertaan pienenä kun asuimme maalla. Kirjasto oli kaukana, joten kahlasin läpi kaikkea mitä meidän kotikirjastosta löytyi.
Mun kokemassa vanhoillislestadiolaisuudessa ei kannustettu omatoimiseen raamatunlukuun, vaan siihen, että opettajat ja saarnaajat lukevat ja selittävät. Vanhakantaisessa lausumisessa oli oma runollisuutensa. Ettäs et syntiä tekis! Himoista puhuttiin, ja miten jokin kiihoittaa mieltä. Vahvimmin Raamattu ujuttautui mieleen musiikin sanoitusten kautta.
Muistan kohdan, jossa kaksi naista vietteli katalasti sokean isänsä. Ajattelen teosta historiallisena ajan kuvana, historiaa taas jälkikäteen kirjoitettuna osittain-fantasiana. Nimiluettelot yhtyivät myöhemmin Taruun Sormusten herrasta (Edom, Uriah) ja erityisesti Silmarillion on hyvin raamattumainen teos. Myöhemmin Joose Keskitalon lyriikoissa on ollut paljon raamatullista kuvakieltä, josta yhä pidän.
Rakastan Laulujen laulua: rakkaus on väkevämpi kuin tuonela, kiivas ja kyltymätön kuin kuolema. Tulen hehkua! Jobin kirjan kamppailu puhuttelee ja kohta, jossa kehotetaan: "katsokaa taivaan lintuja, ei ne kylvä, ei niitä..." ja silti niistä pidetään huoli. Lootin vaimo, joka uteliaisuudestaan ja haikailustaan muuttui suolapatsaaksi. Samastuttavaa.
Kiitos Iida kommentista! Mietin paljon lukiessa sitä kuinka selvästi Raamattu on tarkoitettu ääneen luettavaksi. Tekstihän soi hyvin voimakkaasti, ja toisto sopii puhuttuun kieleen. Koen että lukeminen kyllä sivisti mua, koska pitkin matkaa tajusin yhteyksiä moniin teoksiin. Laulujen laulu oli kyllä erikoinen poikkeus, ja olen siinä käsityksessä että sen tulkinta myös vaihtelee. Voimakas eroottinen lataus, ja se kyllä nousee esiin kokonaisuudesta.
Moni kohta oli myös minusta kaunis, ilmaisulta ja rytmiltään.
-Ronja
Hei ja onnittelut haasteesta selviämisestä. Olisi ehkä sittenkin kannattanut aloittaa Uudesta testamentista, joka on enemmän luterilaisuuden perusta kuin Vanha testamentti. Uskontotiedettä opiskellessani tuli kahlattua molemmat läpi muiden pyhien kirjojen ohella ja koin Vanhan testamentin enemmän historiallisena kuriositeettina kuin uskon perustana. (Korkea veisu , Laulujen laulu oli minustakin upeaa eroottista runoutta ja siihen tulikin tutustuttua jo teininä.)
Nyt kun olet päässyt alkuun luepa se Uusi testamenttikin, niin ymmärrät protestanttista maailmaa paremmin. Ja Jeesus on henkilönä varsin kiinnostava. Niin, enkä minäkään siis ole seurakunnan jäsen, vaan täysin uskonnottomaksi tunnustaudun.
Moi! Kiitos kommentista! Moni sanoi haasteen aikana mulle tuota samaa, ja mietin itsekin moneen otteeseen lukiessani, että oliko virhe aloittaa VT. Kertonee omasta lähtötasostani, etten osannut valita toisin. Mutta ehdottomasti aion jatkaa UT pariin, ja aloitinkin jo, koska vastahan tässä päästiin asiaan. Saattaa olla että UT merkityksellisyys myös nyt korostuu lukiessa, koska alun perusteella Jeesus on VT Jumalaan verrattuna hyvinkin humaani henkilö. Lupaan raportoida miten meni!
-Ronja
Kiitos kommentistasi. Toki Vanha testamentti ikään kuin pohjustaa Uutta testanenttia Messiaan odotuksineen ja muine ennustuksineen. Siksi UT:n lukeminen sen jatkoksi on looginen järjestys.
Oletettavasti tunnet Raamatun tekstien taustat. Viimeistään ne selviävät edellä mainitun Mäkipelto & kumppanien tekstien sensurointia käsittelevän teoksen avulla. Rinnakkaislukemistona myös tekijöiden uutuus Jumalan synty on taatusti suositeltava. Mielenkiintoinen projekti sinulla kuitenkin on, joten odotan innolla kommenttejasi UT:n lukemisen jälkeen.
Kiitos kirjoituksesta! Ihailin tekstin rakennetta ja sisältöä, olit löytänyt kiinnostavan tavan ja hyvän rytmin avata haasteen mukanaan tuomia ajatuksia ja tunteita. Se sai mut hahmottamaan, miten lukuhaasteissa kyse ei ehkä olekaan pelkästään kirjan selättämisestä, vaan se voi olla tapa tutustua uudella tavalla itseensä, kyseenalaistaa ja oivaltaa omia motiiveja, reflektoida omaa olemistaan suhteessa kirjallisuuteen ja nykyhetkeen. Tuli olo, että haluaisin itsekin pelkän lukemisen sijaan tutkailla koko lukuprosessia ja oppia siitä.
Hyvää pääsiäistä ja onnittelut järkäleen selättämisestä!
Kiitos Marja! Miten kiva ja pohtiva kommentti. Lukuhaasteessa toteutui matkan tärkeys, ei päämäärä. Lukupäiväkirjan pitäminen oli itsessään hauska juttu kokeilla.
-Ronja
Minusta oli todella kiinnostavaa, että sinä ja moni muu ei lue kirjoja, jotka eivät kiinnosta! 😄 Itse olen useammassa lukupiirissä, joissa luettavat kirjat valitaan yhdessä, jolloin lukemistossa tulee väistämättä kompromisseja. Tämä on saanut minut lukemaan vuosien varrella kaikkea aivan hirvittävän huonoista kirjoista, jotka vain lusin loppuun (looking at you, Se päättyy meihin 🙃) todellisiin helmiin. En esimerkiksi olisi varmaankaan koskaan tullut lukeneeksi Marja-Liisa Vartion kirjoja, mutta lukupiirissä luettu yksi hänen teoksensa (Se on sitten kevät) on johtanut siihen, että olen loppujen lopuksi lukenut suuren osan Vartion tuotannosta ja metsästänyt hänen teoksiaan antikvariaateista. Kaikista epäkiinnostavimmistakin kirjoista on ollut antoisaa keskustella ja toisten ihmisten näkökulmat ovat myös avanneet omaa lukukokemusta.
MUTTA en kyllä varmaankaan pystyisi pakottamaan itseäni lukemaan epäkiinnostavia kirjoja ilman ryhmäpainetta, eli ihan älyttömän urakan olet kyllä suorittanut. 😄
Hei kiitos hauskasta kommentista! Tuo on kyllä aivan totta, että luen hyvin vähän teoksia joista en tykkää tai joita kohtaan olen ennakkoluuloinen tai skeptinen. Mutta myönnän että olen myös vihalukenut, eli kun joku on haukkunut jonkun teoksen, olen lukenut sen tietääkseni kuinka kehnosta kirjasta on kyse. Ei mikään kaunis motiivi!
Lukupiiri olisi kyllä hauska juttu. En ole ollut mukana sellaisessa versiossa, jossa pitäisi mennä enemmistön tahdon mukaan. Ehkä tulevaisuudessa? Oma horisontti saattaisi hyvinkin avautua.
Aion jatkaa vielä Uuden testamentin, mutta en ihan heti. :D
-Ronja
Kirjoitus herätti ajatuksia, vaikkakin ehkä enemmänkin kriittisiä sellaisia! Kun nyt pääsiäisen pyhinä otin asiakseni kirjoittaa alkuperäistä tekstiä pitemmän kommentin tähän kirjoitukseen, linkataanpa se Raamattu-keskustelusta kiinnostuneiden nähtäväksi (omassa tekstissäni tägäämisen lisäksi): https://villehamalainen.substack.com/p/raamattu-miten-hauskaa-ja-noloo
Ehkä Raamatun ja Vanhan testamentin lukemisessa kannattaa aloittaa jonkinlaisista taustatöistä. Kirjan sijaan se on pikemminkin kirjaesineeksi, kuten mainitsit, puristettu kirjasto, jossa näkyvät yhden kirjailijan sijaan lukuisten editorien retoriset ja ideologiset pyrkimykset.
Raamattu (ja VT) koostuu useista eri tekstilajeista, ja esim. lait ja temppelikultin ohjeet ovat tosiaan sieltä tylsimmästä ja kulttuurisesti kaukaisimmasta päästä. Mutta hämmästyneenä luin, että esimerkiksi Mooseksen kirjojen saippuaooppera tai viisauskirjallisuuden (mm. Job, Psalmit) filosofinen puhe ihmisen osasta eivät tarjonneet elämyksiä.
Minusta Raamattu on kaikkinensa niin monisyinen kirja, että sisällöstä olisi suonut enemmänkin nostoja. Asetelma Raamatun lukemisesta pelkkänä tekstinä olisi kiehtova, jos sisältöön paneuduttaisiin enemmän. Ehkä Uuden testamentin kanssa sitten?
Hei Ville,
Tekstini käsittelee lukuhaasteita ja lukemisen metatasoja, minkä myötä en kokenut tarpeelliseksi avata Raamatun historiaa (ja omaa tietämystäni asiasta). Luotin tässä Piirin lukijoiden ymmärrykseen aiherajauksen, tekstilajin sekä tyylin osalta. Vastineestasi päättelen, että itseironiani ei kuitenkaan sinulle välittynyt.
-Ronja
Hatunnoston arvoinen suoritus!
Osallistun keskusteluun vähän jälkijunassa, mutta en nähnyt vielä raporttia UT:n lukuprojektista, joten kommentoinpa tänne.
Ajattelisin että varsinkin VT:n lukuhaasteen tukena olisi hyödyllistä päästä säännöllisesti keskustelemaan jonkun kanssa, joka on ehtinyt painia teoksen parissa pidempään ja henkilökohtaisemmin. Ihan VT:n eksegetiikan tutkijakin olisi varmasti hyödyllinen sparrikaveri, mutta kun puhutaan uskonnollisesta teoksesta, olisi erityinen hyötynsä siitäkin, että keskustelisi jonkun kanssa joka yrittää saada teoksen kaikkine omituisuuksineen ja haasteineen asettumaan osaksi maailmankuvaansa.
Olen itse kasvanut helluntailaisten lähetystyöntekijöiden lapsena Nepalissa, ja kristillisen maailmankuvan lisäksi monet Raamatun tarinat tulivat tutuiksi jo lapsena. Rupesin itse lukemaan Raamattua teininä, ja olin riittävän itsepäinen että luin koko VT:n ennen UT:ta. VT on monin paikoin yllättävän puuduttava ihan kristityllekin.
Olin aina liian introvertti karismaattiseen helluntailaisuuteen, mutta toisaalta en traumatisoitunut niin että olisin lähtenyt kävelemään, joten keskityin pitkälti insinöörimäiseen maailmankuvan systematisointiin.
Jossain vaiheessa havahduin siihen, etteivät monet uskovat edes jaksa jurnuttaa VT:tä melkein lainkaan, tai lukevat sieltä vain valittuja osia (kuten psalmeja ja viisauskirjallisuutta), mutta muuten luetaan pääasiassa UT:ta.
VT:n merkitys kristityille jää muutenkin vähän erikoiseksi. Se on kuin ylipitkä taustatarina Jeesukselle ja se auttaa ymmärtämään Jeesuksen ajan maailmankuvaa ja kulttuuria. Mutta esimerkiksi temppelikultti ja siihen liittyvät puhtaussäädökset eivät koske pakanuudesta kristinuskoon kääntyneitä, eivätkä edes juutalaiset voineet noudattaa niitä sen jälkeen kun roomalaiset romuttivat Jerusalemin 70 jKr.
VT:n lukemisessa on kuitenkin se etu, että sen jälkeen luet UT:ta todennäköisemmin oikein. Moni lukee UT:ta 2000-luvun länsimaisilla silmälaseilla ja on aivan sokea sille kuinka erikoisilta asiat näyttävät historian peruutuspeilistä.
Ensin 4 evankeliumia ja sitten joskus VT ja muu UT jos kiinnostaa. Alusta loppuun on ihan väärä järjestys raamatun kohdalla. Sitä paitsi, en muista, se on enemmän kirjahylly kuin kirja, kymmeniä ohuehkoja kirjoja 1500 vuoden ajalta. Ei ainakaan alusta loppuun. Ei kirjahyllynkään kirjoja lueta siinä järjestyksessä, jossa ne on järjestetty kokoelmaksi. Ja jos lopputuloksena on ”konservatiivikristityt ovat väärässä ja raamattu —erityisesti evankeliumit—ei tue heidän käsityksiä” niin olet saanut juonesta kiinni.
Mä olen uskontotieteilijänä aika usein vastaamassa kysymyksiin kristinuskosta, että en tiedä, koska tutkin lähinnä uus- ja pakanauskontoja, huumoria ja muuta kivaa (uskontotiede sanana usein herättää kysymyksiä just kruskosta). Yritin opiskelujen aikana ihan piruuttani, ilman mitään teologian kursseja tmv, lukea Raamattua ja jumahdin pian teltan rakennuksesta yli hypättyäni. Tavallaan siis motivaatiota olisi tuonut olla hyppäämmättä siitä yli (en tee niin koskaan just tän takia), mutta en yksinkertaisesti jaksanut heiluttaa silmiäni niillä telttariveillä enää hetkeäkään.
Uutta testamenttia luin pienenä, jos olin kipeä (ja sitten keksin pakanuuden paremmat loitsut 😁), mutten taida sitäkään olla koskaan kokonaan lukenut. Tykkään järkäleistä (nytkin valehtelematta niitä on kesken ainakin 3: Kännö, Yanagihara, ja Eliot) ja rakastan esim 2666:a, ja tykkäsin Pynchonin Gravity's Rainbow'sta, mutta kyllä siinä tosiaan tarvii muutakin olla kuin tuhat tai enemmän sivua tekstiä, että siitä saa irtikin jotain (Infinite Jest on aika rasittava ja meni suoritukseksi).
Musta tuntuu, et Raamattu on vähän ku Foucault: muut on lukeneet ja ajatelleet ja tutkineet sitä ja siihen liittyviä asioita jo niin paljon, ja kirjottaneet siitä parempaa tekstiä, että riittää jos lukee siitä, sen sijaan että kaikkien olisi pakko lukea se itse. Onnittelut siis sulle, että voit nyt sanoa suorittaneesi! Oikeesti melkonen uroteko 👏
(oikeesti Foucaultia on ihan hyvä itseäänkin lukea, jos sitä käyttää tutkimuksessa, mut sama huomio pätenee sit Raamattuun, jos se on aineisto 😅)