Miksi julkaisit kolmannen romaanisi ilmaiseksi internetissä, Niko Hallikainen?

Kirjailija Niko Hallikaisen mukaan kirjallisuuden tekeminen alkaa olla eettisesti niin kestämätöntä, että koko ala lähestyy räjähdyspistettä.

NIKO HALLIKAISEN (s. 1989) toinen romaani Suuri Märkä Salaisuus (2023) voitti Kalevi Jäntin palkinnon. Esikoiskirja Kanjoni (2021) oli Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintofinalisti. Molemmat kirjat julkaisi Otava, joka on Suomen vanhimpia ja suurimpia kustantamoja – ja julkaisisi varmasti mielellään palkitun kirjailijan seuraavankin teoksen.

Maanantaina Hallikainen kuitenkin ilmoitti yllättäen Instagram-tilillään, että hän on julkaissut kolmannen romaaninsa Prima materian ilmaiseksi omilla verkkosivuillaan.

Piiri kysyi Hallikaiselta, miksi.

Kirjailija Niko Hallikainen. Kuva: Jarno Parkkima / Otava

Julkaisit juuri kolmannen romaanisi ilmaiseksi internetissä. Miksi?

Kustantamossa julkaisemiseen liittyy markkinointia, viestintää ja logistiikkaa, eli asioita on pakko tietää ja lukita etukäteen. Omakustanteen teksti saa elää ja hengittää julkaisuun saakka ja tulla ulos sellaisena kuin sitä huvittaa. Tämä oli Prima materian kohdalla todella tärkeää.

Miksi se oli erityisen tärkeää juuri tämän teoksen kohdalla?

Taustalla oli kypsynyt pidempään ajatus siitä, tarvitseeko taiteesta aina maksaa ja pitääkö kaikilla teoksilla olla hinta. Myös saavutettavuus oli tärkeää: kirja on nettisivuillani niin esteettömästi saavutettavissa kuin mahdollista.

Samaan aikaan tekstini alkoivat mennä mystisempään ja spirituaalisempaan suuntaan kuin Suuri Märkä Salaisuus. Lopullinen 300-sivuinen Prima materia on niin lähellä mystiikkaa, että sisällön ja muodon puolesta olisi ollut vaikea perustella maksullista julkaisumuotoa. Tekijänä koin olevani lähellä kysymyksiä, jotka eivät ole tästä materiaalisesta, markkinatalouden ohjaamasta maailmasta. Olisi tuntunut perverssiltä pyytää kirjasta rahaa. Prosessi oli lähempänä mystiikkaa kuin perinteistä kaupallista kustantamista.

Eikö sama saavutettavuus toteudu lainaamalla kirja ilmaiseksi kirjastosta?

Ei. Toivon, että kirja osuu ihmisten silmiin kirjastokävijöiden ja kirja-alan ulkopuolella. Kirjastossa on kirjoja vain rajallinen määrä.

Millainen teos Prima materia on?

Romaanin kehyskertomus on, että psyykikkoni ennusti minulle kodin kuuluisalla vuorella. Odotin pitkään, ilmestyisikö tuo mökki elämääni. Odotus avasi kirjallisen prosessin, jossa heittäydyin täysin ei-tietämisen ja epävarmuuden varaan. Lopputulos on assosiatiivisesti tosi villi.

Asetin tavoitteekseni kirjoittaa vähemmän kuten kylmä, rationaalinen ihminen ja enemmän kuten hevonen kommunikoisi kaunokirjallisesti. Koen Prima materian kentaurimaiseksi. Se on minulle taiteilijana tärkeä läpimurto.

Voi olla, että assosiatiiviset ketjutukset ovat niin vaikeita, että tämä on ihmisistä ihan paskaa, että jonkun olisi pitänyt editoida tämä. Teksti on raakaa ja alkukantaista. Halusin olla vapaa tekemään niin.

Paljonko omakustanteen valintaan vaikutti kirjailijan tulonmuodostuksen romahtaminen?

Tekijänä minulla oli kaksi vaihtoehtoa. Ensinnäkin tämä iso ele, johon liittyi omista tuloista luopuminen. Ele on suuri aikana, jona taiteelta leikataan ja kirjailijan ammattia on yhä vaikeampi harjoittaa. Halusin näyttää, että ainoa resurssi, mitä kirjoittamiseen lopulta tarvitaan, olemme me kirjoittajat, kun kaikki kaupalliset rakenteet eliminoidaan ympäriltä.

Toinen vaihtoehto olisi ollut istua liitossa tai kustantamon neuvottelupöydässä lobbaamassa sen puolesta, että tekijät saisivat työstään enemmän rahaa. Siis siitä huolimatta, että kirja-alan koko substanssi tulee meiltä kirjoittajilta.

Moni kollega tekee jo arvokasta lobbaustyötä. Näyttää siltä, että lopulta he onnistuvat lähinnä hidastamaan vääjäämätöntä kehitystä, jossa tulonmuodostus menee koko ajan enemmän päin persettä.

Halusin näyttää, että näinkin tätä työtä voi tehdä. Kaiken ei tarvitse olla kaupankäyntiä. Tekijöillä on oltava vaihtoehtoja. Meillä on oikeus tehdä tätä työtä, vaikka kaupalliset rakenteet eivät suosi meitä.

Moni kollega ajattelee, että tekijälle kuuluu korvaus työstään, ja niin minäkin ajattelin tiettyyn pisteeseen saakka. Mutta tuntuu törkeältä, kun katsoo kirjojen hintalappuja. Korotetun ALV:n myötä kirjailija saa lopputuotteesta palkkioksi verottajaakin pienemmän siivun. Niinpä kyse on myös tekijän kunnianpalautuksesta. Kustantamoissa paiskitaan töitä kirjailijioden ja lukijoiden eteen, mutta silti rakenteet tuntuvat välillä jopa halventavan kirjailijan työtä. Se ei ole tarkoitus, mutta siltä se kirjailijoista välillä tuntuu.

Aika rohkeaa sanoa, että työtä voi tehdä ilmaiseksi, kun kollegat lobbaavat isompien palkkioiden puolesta. Koetko tässä ristiriitaa?

En. Arvostan kollegojen työtä. Ajattelen, että tarvisemme vaihtoehtoja, eikä lobbaaminen voi olla niistä ainoa. Se tapahtuu jo olemassa olevissa rakenteissa kirja-alalla.

Mielestäni tekee hyvää nähdä, että joku on tehnyt monta vuotta työtä ja on valmis uhraamaan ne ansaintalogiikat, jotka ovat valmiiksi tarjolla. Kirjan olisi saanut kustantamon kautta ulos, mutta en edes tarjonnut sitä, koska minua kiinnostavat juuri nyt muut asiat kuin raha ja arvostus.

Kuinka suurta tulonmenetystä omakustanteen tekeminen kohdallasi tarkoittaa?

En osaa arvioida. Siitä jää kirjamyynti kokonaan pois. Ehkä siksi on helppoa tehdä omakustanne – ikinä ei tiedä ennakkoon, paljonko kirja myy.

Kirjailijoiden tulot kuitenkin muodostuvat nykyään pikemminkin apurahoista kuin kirjamyynneistä. Sinullakin on kolmivuotinen taiteilija-apuraha. Oliko omakustanne kuitti kustantamon suuntaan?

Ei ollut. Olen tehnyt apurahalla romaania myös Otavalle ja minulla on siihen kustannussopimus. En edes tiedä, mitä voisin pyytää Otavan tekevän toisin.

Kaikki kustantamot toimivat suhteellisen samoin periaattein. Viime aikoina on ollut puhetta näistä uusista, hämäristä kustantamoista. Jos näemme ne hyväksikäyttävinä, voidaan kysyä, kuinka kaukana perinteisten kustantamojen toiminta on hyväksikäytöstä. Se on minusta ihan hyvä kysymys. Uudet kustantamot ovat vain vähän hyberbolisemmin aksentoituja versioita olemassa olevasta kustannusmallista.

Millaiset välisi kustantamoon ovat nyt?

Sikahyvät. Tilanne ei ole mitenkään polariositunut, päinvastoin. Seuraava kirjani on jo pitkällä, ja Otava kustantaa sen. Mielestäni se todistaa, ettei tässä ole kyse mistään sillanpoltosta.

Missä vaiheessa kerroit Otavalle tekeväsi omakustanteen? Mitä mieltä kustantamo tästä oli?

Viime keväänä. Eli tosi hyvissä ajoin. Eivät he ainakaan suuttuneet minulle! Moni muu ei ole tiennyt asiasta lainkaan, mutta Otava on tiennyt.

Ei ole tyypillistä kieltäytyä kirja-alan ammattilaisten avusta ja kustantamon maksamasta painoksesta, jakelusta ja ”laatutakuusta”. Onko Prima materian julkaiseminen internetissä riski?

On siinä mielessä, että en itse ainakaan tiedä ketään muuta, joka olisi julkaissut teoksensa ilmaiseksi internetissä, vaikka olisi voinut valita kustantamon. Eli en tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu, tai millaisen vastaanoton teos saa.

Minulla on ollut apuna tällainen pieni bändi ihmisiä ymprilläni, joka auttoi tekemään verkkosivut ja kirjan taiton.

Esilukiko joku teoksen?

Ei.

Suomessa ilmestyy koko ajan kirjoja, joita ei saa kirjakaupasta, koska kaupat eivät tilaa niitä heikon myyntipotentiaalin vuoksi. Voiko omakustanne tai pienkustantamolla julkaiseminen tuoda suuremman näkyvyyden kuin ison kustantajan katalogiin hukkuminen?

Ehdottomasti. Omalla kohdallani asiat, jotka minua häiritsevät, eivät kuitenkaan olisi muuttuneet mitenkään, jos olisin lähtenyt isosta kustantamosta pieneen. Kummassa tahansa voi hyötyä näkyvyydestä eri tavoin, mutta se ei kiinnosta minua tällä hetkellä. Prima materian piti vilpittömästi tapahtua tällä tavalla tässä kohtaa. Minä olen vain instrumentti, jonka avulla se kävi toteen. Siitä puhutaan paljon myös itse kirjassa.

Millaisia taiteellisia vapauksia omakustanne mahdollistaa?
Taittoratkaisu ei olisi ollut mahdollinen kaupallisessa julkaisussa. Niklas Ekholmin tekemät spiraalit tai teoksen purppura väri eivät taivu sähkökirjan epub-muotoon. Sellainen jaetaan storyteleihin ja bookbeateihin, eikä elementtejä, jotka ovat kirjan kannalta oleellisia, saisi sinne samalla tavalla kuin pdf-muotoon, jossa Prima materia on julkaistu. Esimerkiksi Kanjonin ja Suuren Märän Salaisuuden verkkoversioissa ei ole samaa sivuasettelua ja fonttia kuin painetuissa versioissa.

Olen työskennellyt pitkään esitysrunoilijana ja esittänyt kymmentä eri teosta ääneen luettuna. Pisin niistä on viisituntinen, eli pienoisromaanin kokoinen teos. Minua on harmittanut, etteivät Kanjoni ja SMS vastaa sitä praktiikkaa. Niitä ei pysty kylmiltään lausumaan. Se johtuu siitä, että niissä on lineaariset, jopa juonelliset rakenteet verrattuna Prima materiaan. En muuttaisi niissä silti mitään.

Halusin tehdä kokonaisen proosateoksen kielellä, jota käytän esitystaiteessa. Prima materia on luettava romaani, mutta toimii lausuttuna. On ihan satavarma, että kustantamossa siitä olisi tehty hygienisoitu versio, eikä se istuisi omaan suuhuni.

Kustantajat tietävät, mitä tekevät ja mitä lukija tarvitsee. Minulla on kuitenkin kova luotto omiin esitysrunollisiin töihini sekä siihen, että kirja resonoi ihmisissä, vaikka portinvartijat eivät ole muokanneet sitä laajemmalle yleisölle ymmärrettävämmäksi.

Väheneekö perinteisten, suurten kustantannustalojen merkitys tulevaisuudessa, jos ne eivät voi maksaa palkituillekaan kirjailijoille tarpeeksi kirjallisesti työstä?

En tiedä. Mutta muutoksen merkit ovat ilmassa.

Kirjallisuus lähenee räjähdyspistettä, jossa tekeminen ei ole enää kestävää. Se ei tarkoita, että olemassa olevat instituutiot pitäisi hävittää. Kustantamot ja painetut kirjat ovat mielestäni hienoja asioita. Mutta en yllättyisi, jos vaihtoehtoja ilmaantuisi.

Kirjallisuus on pysynyt muuttumattona monta sataa vuotta. Jos vertaa musiikkiin tai tanssitaiteeseen, niiden ulostulot ovat olleet paljon rajumpia. Ne ovat tuottaneet teoksia, jotka herättävät kysymyksen siitä, onko tämä enää musiikkia tai tanssitaidetta.

Kirjallisuudessa näin ei ole vielä käynyt. Raju taidemuodon hetkellinen romahtaminen ei ole vielä tapahtunut. Olemme tehneet kirjoja kiltisti kauppohiin ihmisille myyntiin. Jotain rajua voi olla tulossa, ja Prima materia voi olla sen rinnalla pientä.

Niko Hallikaisen uudesta kirjasta kertoi myös Helsingin Sanomat.